Kiertuepäiväkirja Jorma tai Lasse kevätkietue 2008 (Stam1na)

[CPU]

Henkilöstö:

Matti "hirttosilmukka" Jarva - rummut ja viina
Paavo "hautajaissuu" Alander - basso ja karkailu
Lasse Alander - kitara ja samplet
Arto Eskola - kitara ja hämmästely
Kalle Lindberg - vokaalit ja irvistely
------------------------------------
Tuomio Pesu - paitamyynti ja autoilu
Eero Laurikainen - valot ja autoilu

Pori Bar Kino 6.3.2008

Aamulla oli heti kärkeen vuorossa auton haku ja gearin pakkaus. Jännitystä oli ilmassa, sillä emme olleet varmoja kuinka hyvin soittomateriaali mahtuu autoon, koska emme olleet nähneet koko laitetta ennen aamua. Jännitystä lisäsi myös se, että bassotaiteilja Alander oli lähtenyt plektrakaupoille ja viipynyt reissulla reilun tunnin. Puhelin oli tietysti jätetty kotiin. Mies oli kuitenkin paikalla sovittuu aikaan ja soittimetkin mahtuivat mainiosti vuokrattuun kulkuvälineeseen. Keräiltyämme henkilöstön (T. Pesua, joka saapuisi Porii omin avuin, lukuunottamatta) aloitimme matka länteen. Matkan ajallinen kesto aiheutti tylsistymistä, jota oli lievennettävä oluiden voimin. Tarkoitus oli juoda pari. Joimme muutamia pareja.
Soittoaika Porissa oli muistaakseni ysin paikkeilla, tätä ennen mm. opettelimme Paavon kanssa tekemään kravattisolmun, joimme pari jekkubatteryä ja tupakoimme jännityksen takia pakonomaisesti. Lavalle astuessamme huomasin, että joku kaveri oli parkkeerannut itsensä sekä neljä ravintola-annosta juomaa eteeni lavan reunalle. Kehotin kaveria ystävällisesti siirtämään juomat pöytää, koska ne eivät tulisi kestämään astioissaan keikan aikana. Mies tyytyi siirtämään juomiaan n. 10 senttiä lavalla. Setin startattua kaveri juomineen siirtyi alle minuutissa kauemmaksi, kun ilmeisesti tajusi realiteetit. Keikka revittiin läpi niin rapsakalla otteella kun vajaan vuoden keikkatauon jälkeen kykenee, ja näyttihän tuo osaan porukasta uppoavan niinkin hyvin, että päät heiluivat rytmikkästi musiikin tahdissa. Keikan päätyttyä bäkkärillä suoritetun muutaman puhalluksen ja lavan tyhjenyksen jälkeen, avasimme oluet.

Yhteelle perinteisessä hengessä järjestäjän tarjoamat juomavarannot hupenivat pikaisesti. Ongelma ratkaistiin myös pikaisesti Hyrden toimesta pahamaineisella Teippiviinalla. Seuraukset olivat mm. seuraavat: bäkkärillä olleet naiset karkoitettiin (vahingossa), osa yhtyeestä menetti puhekykynsä, osa liikuntakykynsä. Rakkautta osoitettiin illan isäntiä (Sm3tana) kohtaan niin henkisesti kuin fyysisestikin, erinäisin manööverein. Hotellille mentäessä eräs taiteilija osoitti halunsa nukkua parkkihallissa. Hotellihuoneisiin päästyämme eräs toinen taitelija karkasi juosten hotellin käytävälle, kunto oli sanalla sanoen edesvastuuton. Kaikki kuitenkin saatiin onnellisesti sänkyihinsä. Eikä kellokaan ollu jotain 4. Hyvä. Vaiherikas yö tämän jälkeen, on painokelvotonta, jopa tänne.

Livekuvia

[CPU]

Mikkeli Vaakuna 7.3.2008

Kellot soivat ysin paikkeilla. Herätyksen yhteydessä, oloa tiedusteltaessa rumputaiteilja Jarva kuvaili sitä sanalla "hirttosilmukka". Aamiaisen jälkeen oli vuorossa siiryminen takaisin itään, sinne mistä kaikki oppi tulee. Matkan aikana kommandant Alander ilmoitti basso-osaaja veljensä omistavan hautajais-suun ("se on paikka minne asiat menee kuolemaan"). Tälle kertaa oluiden rapsiminen tien päällä oli huomattavasti rauhallisempaa (iha pari vaa). Iha hyvä niinkii.

Mikkeliin saavuttaessa Staminan tekniikka tervehti meitä sanoin "ai pojat lähti vähä keikoille", ilmeisesti jonkilainen kommentti edellisen illan reipashenkisestä toiminnasta ja/tai miehistön sen hetkisestä habituksesta. Semmostaha se on ku lähtee vähä rapsimaa. Illan soundcheck piti olla valmis iltaseiskaan mennessä. Tämä tosiasia aiheutti pientä ahdistusta, sillä Stamppojen suorituksen jälkeen aikaa jäi alle tunti. Homma saatiin kuitenkin hoidettua valmiiksi minuuttia vaille, joten aikaahan jäi vaikka muille jakaa. Positiivista tässä oli se, että aikaa ruokailuun, saunomiseen ynnä muuhun valmistautumiseen jäi ruhtinaallisesti. Siispä suuntasimme pihvien ja liharuukkujen kautta saunaan ja porealtaaseen.

Kellon lähestyessä kymmentä olimme jo muutamia oluita ja jallukolia viisaampia sekä valmiita kiukuttelemaan Mikkelille teollismetallin merkeissä. Keikka roiskittiin Hyyrysen antamien ohjeiden mukaan "louhikaa kunnes lohkee". Ja lohkeshan se. Nimittäin hevi. Yleisöä oli riittävästi ja näyttivät tykkäävänkin. Eihä siin helvettiäkään. Sekoilin Mouth of the Beast:n vokaalit aika huolella, mut toivottavasti kukaan ei huomannu.

Parin päivän heveily oli aiheuttanut melkoista niskojen kipeytymistä. Asia oli korjattava muutamalla oluella. Takahuoneessa tarkastelimme luokkakaverini hra Tuhkasen ottamia kuvia keikalta. Toimi. Otimme oluita asian kunniaksi, otimme myös Jaloviinaa. Kolat oli jo menny, mut vittuunko niitä tarttee muutenkaa. Kitarataitelija Alander sulostutti iltaamme kuvataiteella. Stam1na sulostutti itsensä teipillä ja tussilla, joka on ilmeisesti jonkinlainen kantava teema kiertueella.

Stamppojen lopetettua siirryimme hotellihuoneisiin. Tilanne eskaloitui äkkiä siihen, että käytävä ja osa huoneista oli täynnä kokonaan tai osittain alastomia nuoria urhoja. Ilta huipentui kyseisten herrojen seikkailuun hotellin respaan. Jossain vaiheessa vierushuoneen asuttajat ilmoittivat pyytävään sävyyn vain haluavansa nukkua. Vastaus kuului yhteen ääneen "no nukkukaan sit". Tässä vaiheessa oli jo ehtinyt unohtua, että kyseessä olivat ilmeisesti johonkin ampumiseen liittyvään urheilulajin edustajat. Henkilövahingoilta onneksi vältyttiin.

Takahuonetunnelmia 1
Takahuonetunnelmia 2
Takahuonetunnelmia 3

Livekuvia

[CPU]

Jyväskylä Lutakko 8.3

Aamuisen musiikkiliike- ja kebeseikkailun jälkeen auto kohti J-kylää. Tässä vaiheessa ukot alkoivat olla jo melko väsyneessä kunnossa, vaikka aamuinen herätys oli pari tuntia edellistä myöhäisempi. Lutakossa checkin aikana A.Hyyrynen kommentoi lyömäsoitinihminen Jarvan soittoa sanoin "Toihan on ihan hullu". No, ei kai siinä muuta voinut kun nyökytellä hyväksyvästi. Checkin jälkeen maittava ruokailu ja sauna. Parhautta. Joskin saunomisen keskeytti Sm3tana-yhtyeen toteuttama olutkaste. Harmi ku ei osunu suuhun enemmän. Bäkkärin tunnelmat olivat tässä vaiheessa vaisuhkot, yleisen väsymyksen sekä taustalla kummittelevan flunssan takia. Allekirjoittaneen niskat olivat myös täysin jumissa, niitä oli vetreytettävä eräillä tuotteilla, joita panimoteollisuus meille hyvää hyvyyttään tuottaa.

Kello 23.00 oli vuorossa show time. Paikka oli tupaten täynnä ja meillä yritys kova. Ensimmäisen biisin jälkeen henkilö yleisön joukosta kommentoi: "homolaulaja". Meinasi käydä naurattamaan, mutta sehän ei sovi lainkaan näinkin vakavahenkiseen toimintaan, kun huutaa pitäis ja olla vihane kans. Setti lohkottiin napakasti purkkiin, vaikkakin kuumuus ja hapenpuute meinasivat ainakin allekirjoittanutta vaivata.

Lavalta palatessamme, Stam1nan poikien ilmeet jo hieman ennustivat pahuutta ja bäkkärillä huomasimme viinojen kadonneen. Tässä vaiheessa kukaan tuskin huomasi, että vaatteet olivat myös siirtyneet jääkaappiin. Tätä kutsumme priorisoinniksi. Muutaman minuutin kestäneen aarteenetsinnän jälkeen jälleennäkemisen riemu oli käsin ja kurkuin kosketeltavaa. Vastavetona Hitleröimme Paavon ja lähetimme hänet Stamppojen puolelle herättämään riemua, kauhua ja hämmästystä. Juhlinta jatkui bäkkärillä (koska emme jaksaneet siirtyä keskutaan) aamuyöhön. Mukaan olimme jossain vaiheessa saaneet Lutakon resident DJ:n Timon, sound system oli vaikuttavaakin vaikuttavampi CD-mankka. Ei muuta ku viinaan naamaan ja aamulla Lappeenrantaan jatkoa odottelemaan. Että näin.

Kiitokset kaikille jotka keikoille saapuivat, sekä Stam1nalle noille Lemin metsien mustille pukeille.

Takahuonetunnelmia 1
Takahuonetunnelmia 2

[CPU]

Imatra Woodoo 14.3.

Perjantai klo 17.00 ja autot kohti Imatraa, tuota rakkauden ja sodomian kotia. Tai ainakin rakkauden. Iloisesti tervehdittyämme Sm3tanoita ja roudattuamme siirryimme ravintolaliikkeen sohville odottamaan omaa soundcheckiämme. Paavo vaihtoi bassonsa kielet, koska ne olivat kuulemma veren(!) kyllästämät ja siksi soimattomat. Vitti kovis. Flunssa vaivasi allekirjoittanutta melkoisesti, kurkku oli ns. paskana ja kuumetakin taisi olla. Checkin aikana kuitenkin kävi ilmi, että ääni kesti kohtuullisen hyvin vaikka puhe ei meinannut luistaakkaan. Äänien tarkistuksen jälkeen söimme rivakasti ja siirryimme odottamaan h-hetkeä, tupakoiden ja nauttien virvokkeita.

Lavalle astuessamme, huomasimme lavan edustan, sekä lähestulkoon koko lavan edessä olevan yleisötilan olevan täynnä. Joukossa oli paljon tuttuja Leprasta (ihmisiä vieraslistalla tällä kerta yli yksi, joka on aiempi ennätys tällä keikkarupeamalla), mutta suurinosa kiinnostuneita joskin tuntemattomia naamoja. Oikein hyvä. Hevit louhastiin käyntiin n. klo 23 ja meno oli tähän mennessä reipashenkisin, tämän kiertueen osalta. Niskat oli ajettu sisään edellisenä viikonloppuna, joten päätkin heiluivat melkoisen napakasti, niin meillä kuin yleisössäkin. Lavan ahtaus valitettavasti rajoitti allekirjoittaneen esiitymistä hieman, mutta en antanut asian haitata. Kaikki siis loistavaa, kunnes kaksi viimeistä biisiä saapuivat. Siinä vaiheessa ääneni nimittäin lopetti yhteistyön. Eihän siinä auttanut kun korista sen verran kun ulos tuli, eikä paljon tullut. Tuli sentään yritettyä. Yleisöä tämä fakta ei näyttänyt pahemmin haittaavan, joten asia lienee siltä osin ok.

Keikan jälkeen takaisin baariin ja ilmaisten hanatuotteiden jännittävään maailmaan. Flunssan takia allekirjoittanut ei valitettavasti montaa tällä kertaa ottanut, mutta tuttuja tuli onneksi nähtyä senkin edestä. Tällä kertaa myös Stam1nan settiä tuli myös kuunneltua ihan kunnon pätkän. Harmi etten nähnyt ihmismassan takaa mitään. Hyvältähä se kuulosti.
Valomerkin jälkeen kamat kantoon, kotiin ja nukkumaan. Keikkalusta Imatralla jäi oikein hyvä fiilis. Koitetaan varmaan tulla joskus uudestaankin. Kiitos Imatra ja kiitos jälleen Stam1nalle.

Nero
Nerot
Paitamyyjän tuska

Livekuvia

[CPU]

Oulu Teatria 20.3.

Aamulla kamat autoon ja nokka kohti pohjoista ja Oulua. Tällä kertaa mukana rättimyynnissä E.Huikuri hra Pesun sijaan, jälkimmäisen työkiireiden takia. Matkan reipashenkisestä pituudesta johtuen pienet päiväkännit olivat tosiasia. Ei ehkä paras idea illan keikan kannalta, mutta aivoilla ajattelevat vain ne joiden aivot on siihen suunniteltu. Saavuimme Ouluun hyvissä ajoin hämmästelemään venuen kokoa sekä juhlallista takahuonetta. Kyllä kelpas. Stamppojen ja Murenan checkin jälkeen oma samanlainen. Kuten Stampoillakin, aika hirvittävää meininkiä. Jotenkin tuntui, että lavamonitorointi ei vaan toiminut mitenkään päin. Henkilökunta sen sijaan vaikutti avuliaalta ja ammattitaitoiselta, joten syy oli mahdollisesti monitorointilaitteissa tai meissä. Tiedä häntä.

Show time oli klo 22. Verrattaen aikaiseen ajankohtaan nähden porukkaa oli kuitenkin paikalla ja jotkut jopa vaikuttivat kiinnostuneilta. Yritys bändin suunnalta oli kova, mutta lopputulos reilusti alle par:n, eli ei nyt oikein irronnut, johtuiko tämä yhtyeen paskuudesta epäonnistuneesta monitoroinnista, planeettojen huonosta asennosta vai siitä, että olemme perseestä. Mahdollisesti kaikesta noista. Paha sanoa. Setti kuitenkin rämmittiin läpi ja siirryimme kaljan juontiin takaloosteriin. Keikan jälkeen kitaraAlander kuvaili tuntojaan seuraavasti: "Mie oon paskaa, eläimen paskaa". Eihä siinä. Vähän keräiltii itsejämme, niin elämänhalu palasti taas jäseniin, oluenhimon merkeissä.

Epämääräisen takahuonesekoilun ja kamojen siirtelyn jälkeen siirryimme Muutaman kilometrin päähän vuokraamallemme mökille meren rantaan. Se mitä tapahtui tämän jälkeen on jälleen painokelvotonta. Näihin tunnelmiin lisäämme kiitokset Oululle. Ei myö pahalla.

Nerot mökillä
Rytmiryhmä valmiina kellontarkkaan suoritukseen

Livekuvia

[CPU]

21.3. Street Bar 41 Kuopio

Jarvan Matin (Erkan avustuksella) kyhäämän maittavan pekomuna-aamiaisen jälkeen aloitimme siirtymisen Kuopiota kohti. Allekirjoittanut oli valvonut kuskin kanssa edellisenä yönä kuuteen, joten väsytti snadisti. Onneksi kuski vaikutti huomattavasti pirteämmältä. Näin toimii ammatilainen, tai ainakin nero. Matka oli sentään vajaa puolet eilisestä, joten se tuntu taittuvan tuosta vaan. Näin myös kävi. Kahvipysähdyksen aikana huomasimme, että myös Staminan homot olivat päättäneet pysähtyä samaan paikkaan, samaan aikaan. Tätä ennen paikalliset napot viihdyttivät meitä kyseisessä paikassa tarinoillaan Neuvostoliittolaisesta autokauppiaasta sekä me puolestamme Stamppoja edellisen illan kuvamateriaalilla mökiltä. Eihä siinä. Niin ja krapula on kuulemma kyöhien sairaus, ainakin paikallisten denojen mukaan. Hyvä niin.

Saavuimme Kuopuon liepeillä sijaitsevaan Street Bariin aikataulussa ja söimme maittavat hampurilaiset. Sekä soudcheckasimme. Tällä kertaa puikoissa poikkeuksellisesti herrat Jussi J. ja Oksu, nimittäin toimi, ulos ja lavalle. Hulluja miehiä tuo Sm3tanan tekniikka, sellai hyvällä tavalla.

Keikan alkua siirrettiin myöhemmäksi vähäisen yleisömäärän takia. Kiitoksia myös tästä joustusta edellämainitulle crew:lle, koska lavalle noustessamme porukkaa oli jo ihan mukavasti. Tällä kertaa keikkaa oli jo suorastaan ilo louhia, vaikka yleisöä ei niin valtavasti ollutkaan. Kiinostuneita raahautui lavana eteen keikan kuluessa ja taisimme vakuuttaa muutaman ihan kunnolla. Bändin fiilis soittaa oli älyttömän hyvä ja se varmasti näkyikin.

Lavan tyhjennyksen ja kiinnostuneille promootiotuotteiden jakamisen jälkeen, palasimme takahuoneeseen, jossa meitä odotti iloinen yllätys teippiviinan muodossa. Tunnelma oli keikan johdosta muutenkin katossa, tämä ei ainakaan sitä latistanut. Stam1nan lähdettyä louhimaan keikkaansa, Jyväskylän aarrekartta kepposesta lähtien kytänyt kostonhimo purkautui tarkoin harkittuna pääsisäisehtoollis/viinojenteippaus-spektaakkelia, jonka yksityiskohdista voitte sivistää itseänne Staminan raportista. Takahuoneen hitleröin/kustomointitempauksemme aiheutti lievää paniikkia ja hämmenystä baarin henkilökunnassa, mutta asian laidan heille selvitettyämme, henkilökunta tarjosi meillä jopa materiaalitukea projektin toteutuksessa. Hämmenystä aiheutti myös reiluhko määrä mies-alastomuutta kyseisissä tiloissa, mutta lopulta kaikki meni hyvin.

Baarista siirryttyämme hotelille, kaikki alkoi rauhallisissa merkeissä, mutta allekirjoittaneen nukahtamisen jälkeen helvettin portit avautuivat ja paperipussit täyttäivät. Yksityskohdat ovat valtion virallisen sensuurielimen hallinnassa ja pysynevät sellaisina, mutta epävirallisia ensimmäisen käden tietoja voi kysellä herroilta Jarva, Alander nuorempi sekä Hyyrynen. Samaan kategoriaan menevät myös kaikki illalta otetut kuvatallenteet, joten valitettavasti, valtuuksien puutteen takia, en voi niitä nyt tässä jakaa.

Kiertue on nyt loppu meidän osaltamme. Kiitämme vielä kerran Stam1naa crew:neen, kaikkia keikkapaikkoja ja tietysti kaikki keikkoja seuraamaan tulleita. Maijotuksista vastanneille yrityksille esitämme mitä nöyrimmän anteeksipyynnön, "ei myö pahalla, mut tämmöstä se on ku on mensassa, mustassa mensassa".